RSS-syöte

Avainsana-arkisto: ulkoleikit

Keppikirja

Posted on

Jo Schofield & Fiona Danks : Keppikirja. Tikuista asiaa : Mihin voit käyttää keppejä. Lasten Keskus 2013. 128 s. image

Kävin kirjastossa ja jäin hetkeksi kollegan kanssa vaihtamaan kokemuksia siitä, kun lapsi keräilee keppejä. Niitä löytyy joka metsäretkeltä tai vaikka ihan koulumatkan varrelta ja kohta niitä on joka nurkka täynnä. Lapsi kuitenkin tuntee ja muistaa joka kepin tarkasti. Ne ovat aarteita ja ainutlaatuisia yksilöitä eikä niitä saa noin vain pistää pois. On hyviä husimis- ja lätäkönkaivelukeppejä, pyssy- tai miekkakeppejä, on muuten vaan moneen käyttöön sopivia keppejä ja sitten on niitä persoonallisia ankeriaskeppejä, joilla on silmät ja suu. No, siitä sitten kohta siirryin tutkimaan uutuushyllyä, ja mitä löysinkään? Keppikirjan! Minua vähän nauratti ajatus keppikirjasta. Ipana ei selvästikään kaipaa mitään kummempia keppivinkkejä vaan keksii kepeille käyttöä itse, mutta ehkä tällainen kirja voisi saada keppeihin kyllästyneen äidin ymmärtämään kepin todellisen arvon?

Keppikirjan keppiohjeet on jaettu kahdeksaan ryhmään: seikkailukepit, taikakepit, luovuus kunniaan, keppileikit, aurinkokeppejä, soittokepit, vesikepit ja erätaitoja luonnossa. Oikeastaan olisi ehkä parempi puhua vain keppi-ideoista, sillä monet ohjeista ovat hyvin summittaisia ja suuntaa-antavia, siis pikemminkin ideoita kuin varsinaisia ohjeita. Osa ideoista on kyllä niin itsestäänselviä, että tuntuu hullulta, että ne on yleensäkin tähän kirjaan otettu. Koiralle voi tosiaan heitellä keppiä, kepeistä voi rakentaa majan ja keppiä voi käyttää vaikka lätäkön syvyyyden mittaamiseen! Mutta toisaalta silloin, kun samasta aiheesta kehitellään paljon puuhavinkkejä, ne tavallisimmat saattavat jostain syystä yhtäkkiä unohtua, joten ehkä niidekin on kuitenkin hyvä olla mukana kepinkäyttöoppaassa.

Keppikirjan pahin puute on kuitenkin se, että alkuteos on brittiläinen eikä kirjan sisältöä ole juuri Suomen oloihin sopeutettu. Suomessa ei esimerkiksi taida paljon seljapensaita tai heisipuita kasvaa. Jos keppivinkki perustuu siihen, että näiden puulajien pehmeä ydin on koverrettavissa pois, niin voisi olla hyvä tuoda tekstissä ilmi, että tämän toteuttaminen ei ehkä onnistu minkä tahansa suomalaisen kepin kanssa.

image

image

Kaiken kaikkiaan Keppikirja on kuitenkin oikein mielenkiintoinen ja inspiroiva kirja. Ehkä ennen lapsilla oli enemmän vapaata, ohjelmatonta ja ohjaamatonta ulkoleikkiaikaa kuin nykyään, eikä tällaisia ohjeita erikseen tarvittu. Jos vain on niin paljon vapaata aikaa ulkona, että ehtii jo vähän tylsistyä, niin lapsi keksii kyllä suurimman osan näistä keppileikeistä ihan itsekin. Mutta nykyään ei enää lapsilla taida olla yhtä paljon aikaa tylsistyä ulkona, tai ainakin vaihtoehtona on liian helposti audiovisuaaliset viihdykkeet sisätiloissa. Tällaisessa tilanteessa on kyllä hyvä, että näitä keppivinkkejä on koottu kirjaksi, jonka avulla ulkona ja luonnossa puuhastelu saadaan houkuttelevammaksi. Kepeistähän saa vaikka taikasauvoja, pienoismaailmoja leluhahmoille, ritsan, miekan, majan, soittimia… Keppikirja on sukua Tatu ja Patu pihalla -kirjalle, jossa samalla back to basics -tyyliin palataan ulkona leikkimisen kovaan ytimeen.

%d bloggaajaa tykkää tästä: