RSS-syöte

Avainsana-arkisto: sukupuoliroolit

Minä olen perhonen

Posted on

 

Tuula Korolainen : Minä olen perhonen
Kuvitus : Taru Castrén. Tammi, 2010

Etsin ja valitsen mielelläni luettavaksi kuvakirjoja, joissa ei ole hirveän perinteiset sukupuoliroolit. Pidän siitä, että ei ole valmista ja tiukkaa oletusta, millainen pojan pitäisi olla tai millainen tytön. Väkisinkin tietysti suurin osa kuvakirjoista, jotka yleensäkin kertovat ihmislapsista, kertovat joko tytöstä tai pojasta. Sukupuolihan tulee esille jo ihmisen nimessä, ja hahmoista kuitenkin pitää rakentaa pienillä elementeillä uskottavia kokonaisuuksia, mikä tekee niistä helposti aika stereotyyppisiä. Se, miten tyttöjä ja poikia esitetään, ei kuitenkaan pelkästään peilaa todellisuutta, vaan myös rakentaa sitä.

No, en minäkään mitään kokonaan sukupuoletonta kirjaa ja henkilöhahmoa kaipaa. Enkä myöskään räväköitä stereotypioiden rikkomisia, koska ne eivät tee erilaisesta tavallista, vaan… no, erilaisesta näkyvää. Että saahan sitä tuollainenkin olla, vaikka on se kyllä vähän omituista…

Tätä kirjaa siis tervehdin ilolla. Nuutin päiväkotiryhmässä harjoitellaan kevätjuhlanäytelmää. Nuutti saa päähänsä, että hän haluaa olla perhonen. Mutta perhosen asu on jo varattu. Kastematopuku ei kelpaa eikä ampiaispukukaan. Viisas ja herkkävaistoinen päiväkodintäti lopulta keksii, että ei taida olla kyse nimenomaan perhosasusta, vaan siitä, että Nuutti haluaisi päälleen jotain kaunista. Onneksi löytyy vielä yksi puku, joka sitten kelpaakin Nuutille.

Ja onneksi lapsenikin piti tästä kirjasta. Olisi harmittanut kovasti, jos ei olisi pitänyt, sillä minä itse pidin. Pidin siitä, miten kirjassa ei tehty mitään numeroa siitä, että Nuutti on nimenomaan poika, ja haluaa silti pukeutua kauniisti. Pidin siitä, miten viisaasti Nuutin päähänpinttymää käsiteltiin, ja mietittiin, mitä Nuutti oikeasti haluaa kun hän vaatii saada olla perhonen. Ipanakin taisi löytää tästä jotain samastumispintaa. Niin paljon häntä hirvitti, että kohta Nuutille varmaan suututaan kun hän päästää tunteensa valloilleen ja vaatii perhospukua itselleen. Mutta loppu on kaikin puolin onnellinen. Tällaisen kirjan jälkeen on hetken aikaa jotenkin helpompi hengittää.

(Kuvan lähde : Tammen kuvapankki)