…ja maailma pelastuu!

Jacquie Wines : 101 tapaa pelastaa maapallo. Gummerus 2008. 144 s. Kuvittanut Sarah Horne. Suomentanut Marlene Sanoukian. Suomenkielisen laitoksen tarkastanut Malva Green, Luonto-Liitto.

Jos edellisessä ilmastonmuutokirjassa olikin hiukan niukasti arkipäivän keinoja nykyistä ympäristöystävällisempään elämään, niin tämä kirja sitten paikkaa sen aukon. Tosin 101 tapaa pelastaa maapallo ei keskity pelkästään ilmastonmuutoksen torjumiseen vaan antaa vinkkejä kaiken kaikkiaan ekologisempaan elämään. Suurin osa näistä ekovinkeistä silti ainakin mutkan kautta taitaa vaikuttaa myös ilmastonmuutokseen. Mutta vaikka kuinka yrittäisi jokaista näistä 101 maailmanpelastustavasta, niin yksityisen ihmisen pyrkimykset eivät kuitenkaan vaikuta tarpeeksi, jos yhteiskunnan rakenteet ja lainsäädäntö eivät tue ja ohjaa ihmisiä ja organisaatioita toimimaan ympäristöystävällisemmin. Näiden ympäristönsuojelukirjojen esittelemisen innoittaja Ilmastovanhemmat-yhdistys pyrkiikin vaikuttamaan päättäjiin ja poliitikkoihin eikä vain tavallisten ihmisten tekemiin pieniin arjen valintoihin ilmastonmuutoksen estämiseksi.

Lapselle on silti helpompaa ja konkreettisempaa lähteä liikkeelle siitä, millaisilla teoilla voi itse vaikuttaa ympäristöönsä, ja siihen tarkoitukseen tämä kirja sopii erittäin hyvin. Tämä kirja ei ehkä motivoi (=maalaa uhkakuvia maailmasta ilmastonmuutoksen edetessä) yhtä tehokkaasti kuin Ilmastonmuutos-kirja, mutta toimintaohjeita siinä on selvästi enemmän. Kuvitus on mukavan humoristista, mutta mustavalkoista. Teksti on tässä kirjassa esimerkiksi Ilmastonmuutos-kirjaan verrattuna selvästi kuvaa hallitsevampi elementti. 101 tapaa pelastaa maapallo onkin enemmän käsikirjatyyppinen luettava kirja kuin selailtava ja katseltava. Erilaiset maailmanpelastuskeinot esitellään koululaiselle tai melkein-koululaiselle myös pieninä hauskoina tehtävinä ja puuhavinkkeinä. Samalla konkretisoituu kätevästi se, mikä tällä hetkellä esimerkiksi omassa kodissa on vallitseva käytäntö. Montako lamppua teillä juuri nyt palaa? Moniko niistä palaa turhaan? Moniko niistä on energiansäästölamppu ja kuinka moni on hehkulamppu? Voisitko istuttaa puun, perustaa kompostin tai kasvattaa itse ruokiasi? Voisitko kerätä sadevettä kasvien kasteluun vesijohtoveden sijaan?

Erityisen kiitoksen tämän kirjan tekijäkunnalle voi antaa siitä, että Luonto-Liiton edustaja on tarkastanut suomenkielisen laitoksen. Maailmanpelastusohjeet soveltuvat siis myös Suomen oloihin. Kirja ei juurikaan sisällä mitään kummallisuuksia, jotka saisivat suomalaiset kulmakarvat kohoamaan. Toki osa ohjeista saattaa kuulostaa omituisilta ihan siitä syystä, että toisille ihmisille ja perheille eri asiat ovat itsestäänselvä osa arjen käytäntöjä. Vieläkö oikeasti on ihmisiä, joille pitää neuvoa, että vesihanan voi sulkea hampaiden harjauksen ajaksi? En tiedä. Ehkä heitä vaan edelleen on. Lisäksi kirjan alkuteos on vuodelta 2007 ja suomennos vuodelta 2008. Viidessä vuodessa on mitä todennäköisimmin jo tapahtunut muutoksia sekä ihmisten ilmastonmuutokseen liittyvässä tietoisuudessa että lainsäädännössä. Siitä huolimatta tämän kirjan sisältö on pääosin vielä erittäin ajankohtaista, ehkä juuri nyt jopa vielä ajankohtaisempaa kuin kirjan ilmestymisen aikaan.

Ilmastoasiaa

Glenn Murphy : Ilmastonmuutos. Mitä minä voin tehdä? Tammi 2008. 63 s.

Vasta perustetun Ilmastovanhemmat-yhdistyksen kunniaksi voisin esitellä aiheeseen sopivia lasten tietokirjoja. Tai jos nyt ensin tämän yhdenkin edes, toivottavasti saan myöhemmin aikaiseksi pari muutakin blogikirjoitusta näistä luonnonsuojelua ja ympäristöasioita käsittelevistä kirjoista.

Ipana siis kuuntelee ja katselee suurella mielenkiinnolla uutisia aina, kun vain siihen on mahdollisuus. Sanomalehdestäkin luemme silloin tälloin yhdessä kiinnostavia juttuja. Niistä sitten kumpuaa paljon kysymyksiä, joista huomaan, kuinka vähän lopulta uutisissa asioista ja niiden taustoista kerrotaan ja kuinka vähän itse oikeastaan tiedänkään. Yrittääkääpä itse selittää Euroopan pankkikriisi ymmärrettävästi ja sopivan lyhyesti kuusivuotiaalle siinä sivussa kun ajatte neljän ruuhkassa. Ja mites tämä Pohjois-Korea, miksi se on sellainen kuin se on? Ja entä ilmastonmuutos?

Pankkikriisistä tai Pohjois-Koreasta ei oikein ole lastenkirjoja tehty, mutta ilmastonmuutoskysymyksiä lähdin tietysti lähestymään hankkimalla ipanalle kirjoja. Ensimmäinen luettavaksi valikoitunut kirja oli Glenn Murphyn Ilmastonmuutos – mitä minä voin tehdä? -kirja, joka ulkoasunsa, tekstimääränsä ja tuon mitä minä voin tehdä -kysymyksen ansiosta vaikutti ainakin päällisin puolin sellaiselta ymmärrettävältä ja tarpeeksi konkreettiselta kirjalta, jonka kanssa olisi hyvä lähteä etsimään tietoa alle kouluikäisen kanssa.

Ilmastonmuutos taitaa olla aiheena sellainen, josta on lopulta hyvin vaikea antaa lapselle kerralla selkeää kokonaiskuvaa. Kirja koostuu neljästä pääosiosta: Mistä ilmastonmuutos johtuu, miten ilmastonmuutos vaikuttaa, miten ilmastonmuutosta torjutaan ja mitä sinä voit tehdä. Tähän asti kaikki on vielä selvää, mutta kun kirjaa alkaa lukea, päänsisäinen selkeys katoaa nopeasti. Ilmastonmuutoksen syyt, seuraukset ja torjuntatavat esitellään irrallisina kokonaisuuksina ja asioiden yhteyksiä toisiinsa joutuu tosissaan miettimään, aikuinenkin. Otettakoon tässä kohdassa kuitenkin huomioon se, että tämä aikuinen on nukkunut viime aikoina liian vähän (pienempi on kehittänyt kuusi uutta hammasta kuukaudessa!) ja se näkyy ehkä ensimmäisenä juuri tällaisissa asioissa, joissa pitäisi hahmottaa suuria kokonaisuuksia eikä vain edetä rutiinista toiseen. Varsinkin ilmastonmuutoksen syistä kerrottaessa tulee sellainen olo, että tämän asian ymmärtääkseen pitäisi ensin ymmärtää joku toinen asia, ja sen asian ymmärtääkseen taas pitäis ymmärtää joku kolmas asia. Kun yhteen kysymykseen vastataan, vastaus herättää pari-kolme kysymystä lisää. Mitä se on tämä hiilen kierto ja ymmärsiköhän tuo lapsi tästä mitään? Kirjassa on myös minusta kirjan kohderyhmää ajatellen ja suhteessa tekstimäärään ja tekstin kokoon aivan turhan kuivakoita ja hankalia taulukoita ja kaavioita. Mutta ehkä minä toisaalta vaadin omalta ymmärrykseltäni liikaa. Lapsi saattaa lähestyä asiaa hiukan eri näkökulmasta, ottaen kirjasta sen minkä siitä saa, rakentaa käsitystään ja maailmankuvaansa vähitellen, tottuneena siihen, että ei vielä ymmärrä kaikkea. Ehkä minä silti mieluummin lukisin lapselle ensin jotain, jossa kerrottaisiin selkeästi ja yksinkertaisesti vain joku yksi pieni osa tämän kirjan laajasta sisällöstä, ja sitten sen suppean ymmärryksen päälle olisi helpompi lastata lisää tietoa.

Kuivakkaa kansainvälistä yhteistyötä

Kirjan selkein ja havainnollisin osuus on ilmastonmuutoksen vaikutusta käsittelevä luku, josta kyllä lapsikin saa ihan hyvän ja monipuolisen käsityksen erilaisista muutoksen seurauksista. Tämä osuuden takia kyllä kannatti tämäkin kirja lukea. Seurausten lisäksi selviää hyvin myös se, miksi ja miten nämä asiat tapahtuvat, joten ne eivät jää vain papukaijamaisesti toistettavaksi luetteloksi erilaisista uhkakuvista. Päinvastoin, seuraukset tuntuvat hyvin ymmärrettäviltä ja loogisilta. Esimerkiksi merenpinnan noususta, sään ääri-ilmiöiden ja tartuntatautien lisääntymisestä ja eläinlajien katoamisesta onnistutaan kertomaan niin yksinkertaisesti ja selkeästi, että niitä ei tarvitse jäädä sen enempää miettimään ja ihmettelemään. Ehkä tämä osio olisikin ollut hyvä olla heti kirjan alussa, sillä sehän on kuin kutsu lukemaan lisää siitä, mikä tällaista aiheuttaa ja miten se voitaisiin estää. 

Konkreettinen mitä minä voin tehdä -osio on jo kirjan nimenkin perusteella se osa kirjasta, miltä minä odotin paljon. Tällaisessa kirjassa on tietysti se ongelma, että loppujen lopuksi yksi lapsi ei tee kovinkaan paljon itsenäisiä valintoja, tai ei ainakaan niihin suurimpiin valintoihin pääse kovin paljon vaikuttamaan. Siltä kannalta tällaisessa koululaiselle itsekseen luettavaksi tarkoitetussa kirjassa ei ehkä olekaan kovin tarkoituksenmukaista kritisoida tiukasti ihmisten kulutustottumuksia. Sikäli ohjeet ovat siis aika realistisia: älä lutraa vettä suotta ja sammuta sähkölaitteet kun et käytä niitä. Mutta jotenkin ohjeissa oli myös sellainen sävy, että ne tuntuivat hyvin pieneltä näpertelyltä, siis sellaisilta, että voi kuvitella tekevänsä jotain muuttamatta kuitenkaan oikeasti mitään elintavoissaan ja kulutustottumuksissaan.