RSS-syöte

Avainsana-arkisto: lohikäärmeet

Vihdoin toimivaa ensifantasiaa!

Posted on

Jo Salmson : Tam kerjäläispoika (Lohikäärmeratsastaja 1) Tammi 2012. 119 s. Kuvitus : Åsa Ekström

image

Tätä minä olen odottanut jo pitkään. Lyhyt ja helppolukuinen fantasiakirja! Nyt on jotain, mitä tarjota niille, jotka haluaisivat lukea fantasiaa mutta eivät vielä pysty lukemaan kovin pitkää ja pienellä kirjaisimella painettua kirjaa. Kertaalleen ehdin jo innostua silloin, kun Lohikäärmeakatemia-kirjat olivat vasta tulossa, mutta sen sarjan ensimmäiseen kirjaan petyin todella pahasti. Vaikka kirja on ohut, sain luettua ensimmäisen osan Uusi oppilas juuri ja juuri loppuun asti, suurella vaivalla ja aivan väkisin, ja jatko-osia en todellakaan enää jaksanut lukea. Kirja oli minusta yksinkertaisesti niin kammottavan huono, etten ikinä voisi Lohikäärmeakatemia-sarjaa suositella kenellekään. Minä en siedä yhtään tuollaista huumorifantasiaa, jossa tärkeintä on vain heittää hyvää (tai ”hyvää”) läppää niin kuin jossain kammottavan mauttomassa varhaisnuorten sitcomissa. Minusta fantasiamaailman pitää olla ikään kuin totta. Jotta ihan millaisessa tahansa maailmassa elävään mihin tahansa olentoon voisi samastua, on sen henkilön tai olennon tunteet otettava tosissaan. Ei fantasiahahmoa saa heitellä miten vaan ja nauraa päälle niin kuin hän olisi joku vasten tahtoaan esiintymään joutunut sirkuspelle.

No mutta unohdetaanpa nyt kammotukset kun on tilalle jotain parempaakin. Tam on orpopoika, joka elää Demarin kaupungin uloimmalla kehällä köyhien, varkaiden ja kerjäläisten joukossa. Niin kauan kuin Tam muistaa, hän on seissyt iltaisin uloimmalla kaupunginmuurilla ihastelemassa tasangon yli lentäviä lohikäärmeitä.
image

Talvi on tulossa eikä Tamin pienestä lautahökkelistä ole tarpeeksi suojaa. Tam ei enää keksi muuta vaihtoehtoa kuin varastaa jotain pientä mutta riittävän arvokasta aateloidun miehen muuttokuormasta. Tamia jo jonkin aikaa vaivannut päänsärky tekee hänet heikoksi ja pahoinvoivaksi, joten hän ei huomaa ajoissa joutuneensa ansaan. Hän jää kiinni ja hänet viedään tyrmään. Tam on hyvin heikkona. Hän kuulee päässään ääniä ja pelkää tulevansa hulluksi, mutta äänet ovatkin jotain aivan muuta. Pian selviää, että Tam pystyy keskustelemaan ajatuksen voimalla lohikäärmeen kanssa. Hän on siis ensimmäinen oikea Lohikäärmeratsastaja vuosikausiin!

Vaikka tarina jää erittäin pahasti kesken, helppolukuisessa kirjasarjassa on hyvin tarkoituksenmukaista pitää yksittäinen nide näin ohuena. Tämähän on oikeastaan vain kuin paksumman fantasiakirjan ensimmäinen luku. Mikään ei vielä pääty, vaan tästä koko tarina vasta alkaa. Seuraava kirja on siis luettava!

Tekstimäärä per sivu on aika sopiva vasta vähän lukevalle ja kuvat vievät paljon tilaa sivuilta. Tyylikäs mangahenkinen kuvitus sopii hyvin tähän vanhanaikaiseen ja karuun fantasiamaailmaan. Toki maailma ja sen tapahtumat ovat kohtuullisen yksinkertaisia, sillä helppolukuisuuus väkisinkin vähän verottaa tarinan tapahtuma- ja henkilömäärää ja maailman yksityiskohtaisempaa kuvailua. Mutta ollenkaan liian yksinkertainen tämä kirja ei ole, siis sillä tavalla, että tulisi sellainen olo, että tässä lukemaan oppinutta lasta aliarvioitaisiin. Ruotsalaiset kyllä osaavat näiden helppolukuisten kirjojen kirjoittamisen! Esimerkiksi Martin Widmarkin Lasse-Maijan etsivätoimisto – ja Kauhuagentti Nelli Rapp -sarjat sekä Anna Janssonin Emil Wern tutkii -dekkarit ovat yhtä vakuuttavaa laatua, riittävän yksinkertaisia mutta silti kiinnostavia.

Erityisesti minua miellytti tässä Tam-kirjassa se, että vaikka Tamin kotikaupunki Demar muistuttaa keskiaikaista kaupunkia, maailma on kuitenkin hyvin tasa-arvoinen. Päähenkilö on poika, mutta muussa hahmogalleriassa ei ole jaettu erilaisia rooleja vain sukupuolen perusteella. Lohikäärmerenkien joukossa on sekä tyttöjä että poikia ja Tamin ystävä, vanha sotilas Hind on nainen.

%d bloggaajaa tykkää tästä: