Jarmo Latva & Lisse Tarnanen : Suomen käärmeet ja liskot. Tunsitko? Tiesitkö? Madella 2013. 232 s. 
Pienelle käärmeiden ystävälle on välillä ollut vaikea löytää sellaista nenä päähän -kirjaa käärmeistä. Käärmetietokirjoissa usein korostetaan käärmeiden hurjuutta ja vaarallisuutta, mutta ipanan mielestä käärmekin on hellyttävä luontokappale. Joskus hänelle tulee jopa paha mieli käärmeiden puolesta, jos ne esitetään epämiellyttävinä ja arvaamattomina petoina tai tarinan pahiksina. Toki on sitten myös käärmelajeja neutraalisti esitteleviä tietokirjoja, mutta ne taas tuppaavat olemaan aika puuduttavia luetteloita eri käärmeiden ominaisuuksista.
Suomen käärmeet ja liskot -kirja on kyllä käärmeidenystävälle täysosuma. Minä etukäteen ajattelin, että onkohan tämä vähän tylsä kirja, kun Suomen käärme- ja liskolajisto ei kuitenkaan ole kovin laaja ja monipuolinen, mutta vielä mitä! Kyse on vain siitä, miten nämä harvat eläimet nähdään ja mitä niistä kerrotaan.
Kirjasta välittyy tekijöiden käärmeitä kohtaa tuntema lämpö ja empatia. Varsinaisen tietotekstin lisäksi kirjassa on monia pieniä tarinoita tekijöiden kohtaamisista käärmeiden ja liskojen kanssa. Erityisen hellyttävä on kertomus, jossa isoisä poimii varovasti käsin tarhakäärmeet lannasta, jotta ne eivät vahingoittuisi lannanlevityksessä.
”Ennen sotia ja vielä ehkä 50-luvullakin saaristossa oli melko tavallista tarjota tarhakäärmeille maitoa”, kertoo Raaseporin Skåldön saaressa asuva Ulf Danskanen. ”Käärmeet olivat hyötyeläimiä, ne pyydystivät myyriä ja hiiriä. Viitisenkymmentä vuotta sitten ei maatiloilla ollut paljoakaan koneita. Lanta levitettiin pelloille ja niityille hevoskärryillä. Muistan, miten isoisä Raaseporin Torsössä vielä 60-luvun alkupuolella poimi käsin varovasti tarhakäärmeet lannasta, jotteivät ne vahingoittuneet lannanajossa.”
Tämä käärmekirja ei ole erityisesti lasten tietokirjaksi tehty, sillä tietomäärä on sitä luokkaa, että siitä riittää aikuisellekin ammennettavaa. Kirjaston lastenosastolta tämän kuitenkin bongasin ja se sopii erittäin hyvin myös asiasta kiinnostuneelle lapselle. Kuvilla on kirjassa suuri rooli ja se tasapainottaa sopivasti tekstin ja tiedon määrää. Teksti on miellyttävällä tavalla vanhanaikaista – sitä siis on paljon ja siitä välittyy asiantuntemus, toisin kuin monista silppumaisista tiedonpätkistä koostuvista nykyajan lasten tietokirjoista. Toki nämä silpputekstiset kirjat palvelevat eri tarkoitusta, sillä lyhyine, irrallisine tekstipätkineen ne sopivat esimerkiksi lukemaan opettelevan tietokirjoiksi. Tämä kirja taas on tiedonjanoisen tietokirja, josta saa laajan kokonaiskuvan Suomen käärmeiden ja liskojen lajeista, elintavoista, elinkaaresta ja vuodenkierrosta. Kirja vastaa moniin käärmekysymyksiin, joita meilläkin kotona on esitetty ja joihin ei ole tuntunut helposti vastauksia löytyvän.
Kirjan kuvat ovat aivan omaa luokkaansa, ovathan kirjan tekijät luontokuvaajia. Käytännössä jokainen valokuva on taideteos eikä vain kuva. Ne tukevat tekstiä siinäkin mielessä, että niissä käärmeet ja liskot näyttäytyvät kauniina ja yksilöllisinä otuksina, joiden elämää on syytä kunnioittaa.
(Minä olisin mielelläni laittanut tänne lisääkin kuvia kirjasta, mutta jostain syystä ne yrittivät aina mennä väärin päin enkä saanut niitä oikein, joten luovutin… Nämä minun kuvani eivät tee oikeutta kirjan valokuville.)
Löytöretkellä Piilomaassa 