Kasvissyönnistä vegaaneille ja epävegaaneille

Elina Lappalainen: Nakki lautasella. Mistä ruoka tulee? Tammi 2015. 42 s. Kuvitus: Christel Rönns
Ruby Roth: Miksi emme syö eläimiä. Kirja vegaaneista, kasvissyöjistä ja kaikista elävistä olennoista. Aurinkokustannus 2015. 48 s.

Nakki lautasella -kirjassa Aleksi on käymässä serkkunsa Emilian luona ja he pääsevät Emilian eläinlääkäri-isän mukana käymään maitotilalla, sikalassa, broileritilalla ja kanalassa. Aluksi Aleksia ei huvita ollenkaan lähteä johonkin haisevaan sikalaan, mutta lopulta kierros tuotantoeläintiloilla osoittautuu mielenkiintoiseksi. On jännittävää kuulla, millaisia lehmät, siat, kanat ja broilerit ovat ja nähdä ja oppia uusia asioita niiden elinkaaresta. 

Nakki lautasella perustuu Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut -kirjaa varten keräämään materiaaliin. Siihen nähden Nakki lautasella silittää kyllä lihansyöjiä hyvin myötäkarvaan. Eläinten käyttäminen ihmisten ravinnoksi esitetään hyvin itsestäänselvänä tosiasiana, jota ei kirjan loppua lukuunottamatta paljon kyseenalaisteta. Kirjassa lapset pääsevät tutustumaan tehotuotannon ongelmiin ja siihen, millä tavalla lihaa ja muita eläinperäisiä elintarvikkeita voidaan tuottaa edes vähän eettisemmin ja niin, että eläimet saisivat elää omalle lajilleen ominaista elämää. Itse eläinten tappamisen ja syömisen oikeutusta pohditaan kuitenkin hyvin vähän, sillä kirjan tarkoitus on selvästi kertoa kiihkottomia ja neutraaleita faktoja ilman minkäänlaista aatteellista agendaa. Välillä eläinten olot tai määrä saavat lapset hetkeksi mietteliäälle päälle, mikä ei sekään vielä ole kovin arvolatautunut tilanne. Useimmilla sekasyöjäperheidenkin lapsilla kuitenkin tulee joskus vaihe, jolloin he pohtivat eläinten tappamisen ja lihansyönnin oikeutusta ja ajattelevat, että eivät haluaisi syödä eläimiä. Kirjan lopussa sentään Aleksi miettii, mistä hän voi tietää, onko possu, josta hänen nakkinsa on tehty, elänyt onnellisen elämän.

”On tärkeä muistaa, että jokainen eläin on arvokas olento. Sillä on väliä, miten nämä eläimet ovat eläneet.”
”Pitääkö meidän sitten lopettaa lihan syöminen?” Aleksi kysyy.
”Jotkut tekevät niin”, isä vastaa. ”Sinunkin luokallasi on varmaan monta kasvissyöjää. Mutta lihaa voi myös syödä vähemmän. Ja kaupassa on hyvä pysähtyä miettimään, millaista lihaa, munia ja maitoa ostaa.”

Tämän enempää lihansyönnin etiikkaan ei puututa, mutta toisaalta tämä on äärimmäisen hyvä ratkaisu: on tärkeää, että tuotantoeläinten kohtelusta kerrotaan juuri heille, jotka eivät aiemmin ole sillä kovin paljon päätään vaivanneet, ja jotta asia uppoaisi juuri tähän kohderyhmään, on lähestymistavankin oltava sellainen, ettei se aiheuta välitöntä torjuntareaktiota.

Miksi emme syö eläimiä taas on jo kirjan alanimekkeessäkin suunnattu vegaaneille ja kasvissyöjille. Siinäkin kerrotaan faktoja eläinten lajinomaisesta käyttäytymisestä ja tehotuotannosta, mutta kuvakirjassa tieto ei tietenkään ole yhtä yksityiskohtaista kuin  Nakki lautasella -tietokirjassa. Miksi emme syö eläimiä keskittyykin pääasiassa arvoihin, etiikkaan ja maailmankatsomukseen. Sen on tarkoitus osua tunteisiin ja herättää empatiaa eläimiä kohtaan. Lisäksi kirjan näkökulma on tekstin vähäisestä määrästä huolimatta laajempi. Ruokavaliovalinnat liitetään koko maapallon luonnon ja eläinten erilaisten elinympäristöjen säilymiseen ja ilmastonmuutokseen. Ehkä näiden asioiden yhteys ei lapsille ihan pelkästään tämän kirjan kautta avaudu, mutta eiköhän niistä asioista sitten muutenkin keskustella niissä perheissä, joissa halutaan lukea lapselle Miksi emme syö eläimiä. Tämän kirjan jälkeen on nimittäin hiukan falskia lähteä enää lapsilta tosiasioita kieltämään.

Suurista eroistaan huolimatta Nakki lautasella ja Miksi emme syö eläimiä ovat samalla asialla, mutta niiden kohderyhmä on eri. Nakki lautasella kertoo varovasti ja suomalaiseen sekasyöjävaltavirtaan kuuluvan tunteita kunnioittaen lihan tehotuotannosta. Se herättää hienovaraisesti huomaamaan, että suomalaisen nykyihmisen mieleen iskostettu idyllinen maatalon pihapiirin lämmin tunnelma on todellisuudessa kaukana nykyisestä tuotantoeläinten kohtelusta. Miksi emme syö eläimiä taas on kasvissyöjä- tai vegaaniperheelle ihastuttavan raikas tuulahdus: viimeinkin jotain oikeasti omasta arvomaailmasta käsin eläinten kohtelua katsovaa materiaalia lapsille!  Miksi emme syö eläimiä antaa veganismille hyvin kaikenkattavan, tunteisiin käyvän selityksen. Käsitys maailmasta, ihmisen ja luonnon suhteesta ja etiikasta on laaja ja looginen. Maailma on muutakin kuin mitä me vain omassa arkipäivässämme näemme, ja samoin ihmisen vastuu ulottuu paljon laajemmalle. Jos tappaminen on väärin, se todella on väärin ilman mitään ehtoja.

Ilmastoasiaa

Glenn Murphy : Ilmastonmuutos. Mitä minä voin tehdä? Tammi 2008. 63 s.

Vasta perustetun Ilmastovanhemmat-yhdistyksen kunniaksi voisin esitellä aiheeseen sopivia lasten tietokirjoja. Tai jos nyt ensin tämän yhdenkin edes, toivottavasti saan myöhemmin aikaiseksi pari muutakin blogikirjoitusta näistä luonnonsuojelua ja ympäristöasioita käsittelevistä kirjoista.

Ipana siis kuuntelee ja katselee suurella mielenkiinnolla uutisia aina, kun vain siihen on mahdollisuus. Sanomalehdestäkin luemme silloin tälloin yhdessä kiinnostavia juttuja. Niistä sitten kumpuaa paljon kysymyksiä, joista huomaan, kuinka vähän lopulta uutisissa asioista ja niiden taustoista kerrotaan ja kuinka vähän itse oikeastaan tiedänkään. Yrittääkääpä itse selittää Euroopan pankkikriisi ymmärrettävästi ja sopivan lyhyesti kuusivuotiaalle siinä sivussa kun ajatte neljän ruuhkassa. Ja mites tämä Pohjois-Korea, miksi se on sellainen kuin se on? Ja entä ilmastonmuutos?

Pankkikriisistä tai Pohjois-Koreasta ei oikein ole lastenkirjoja tehty, mutta ilmastonmuutoskysymyksiä lähdin tietysti lähestymään hankkimalla ipanalle kirjoja. Ensimmäinen luettavaksi valikoitunut kirja oli Glenn Murphyn Ilmastonmuutos – mitä minä voin tehdä? -kirja, joka ulkoasunsa, tekstimääränsä ja tuon mitä minä voin tehdä -kysymyksen ansiosta vaikutti ainakin päällisin puolin sellaiselta ymmärrettävältä ja tarpeeksi konkreettiselta kirjalta, jonka kanssa olisi hyvä lähteä etsimään tietoa alle kouluikäisen kanssa.

Ilmastonmuutos taitaa olla aiheena sellainen, josta on lopulta hyvin vaikea antaa lapselle kerralla selkeää kokonaiskuvaa. Kirja koostuu neljästä pääosiosta: Mistä ilmastonmuutos johtuu, miten ilmastonmuutos vaikuttaa, miten ilmastonmuutosta torjutaan ja mitä sinä voit tehdä. Tähän asti kaikki on vielä selvää, mutta kun kirjaa alkaa lukea, päänsisäinen selkeys katoaa nopeasti. Ilmastonmuutoksen syyt, seuraukset ja torjuntatavat esitellään irrallisina kokonaisuuksina ja asioiden yhteyksiä toisiinsa joutuu tosissaan miettimään, aikuinenkin. Otettakoon tässä kohdassa kuitenkin huomioon se, että tämä aikuinen on nukkunut viime aikoina liian vähän (pienempi on kehittänyt kuusi uutta hammasta kuukaudessa!) ja se näkyy ehkä ensimmäisenä juuri tällaisissa asioissa, joissa pitäisi hahmottaa suuria kokonaisuuksia eikä vain edetä rutiinista toiseen. Varsinkin ilmastonmuutoksen syistä kerrottaessa tulee sellainen olo, että tämän asian ymmärtääkseen pitäisi ensin ymmärtää joku toinen asia, ja sen asian ymmärtääkseen taas pitäis ymmärtää joku kolmas asia. Kun yhteen kysymykseen vastataan, vastaus herättää pari-kolme kysymystä lisää. Mitä se on tämä hiilen kierto ja ymmärsiköhän tuo lapsi tästä mitään? Kirjassa on myös minusta kirjan kohderyhmää ajatellen ja suhteessa tekstimäärään ja tekstin kokoon aivan turhan kuivakoita ja hankalia taulukoita ja kaavioita. Mutta ehkä minä toisaalta vaadin omalta ymmärrykseltäni liikaa. Lapsi saattaa lähestyä asiaa hiukan eri näkökulmasta, ottaen kirjasta sen minkä siitä saa, rakentaa käsitystään ja maailmankuvaansa vähitellen, tottuneena siihen, että ei vielä ymmärrä kaikkea. Ehkä minä silti mieluummin lukisin lapselle ensin jotain, jossa kerrottaisiin selkeästi ja yksinkertaisesti vain joku yksi pieni osa tämän kirjan laajasta sisällöstä, ja sitten sen suppean ymmärryksen päälle olisi helpompi lastata lisää tietoa.

Kuivakkaa kansainvälistä yhteistyötä

Kirjan selkein ja havainnollisin osuus on ilmastonmuutoksen vaikutusta käsittelevä luku, josta kyllä lapsikin saa ihan hyvän ja monipuolisen käsityksen erilaisista muutoksen seurauksista. Tämä osuuden takia kyllä kannatti tämäkin kirja lukea. Seurausten lisäksi selviää hyvin myös se, miksi ja miten nämä asiat tapahtuvat, joten ne eivät jää vain papukaijamaisesti toistettavaksi luetteloksi erilaisista uhkakuvista. Päinvastoin, seuraukset tuntuvat hyvin ymmärrettäviltä ja loogisilta. Esimerkiksi merenpinnan noususta, sään ääri-ilmiöiden ja tartuntatautien lisääntymisestä ja eläinlajien katoamisesta onnistutaan kertomaan niin yksinkertaisesti ja selkeästi, että niitä ei tarvitse jäädä sen enempää miettimään ja ihmettelemään. Ehkä tämä osio olisikin ollut hyvä olla heti kirjan alussa, sillä sehän on kuin kutsu lukemaan lisää siitä, mikä tällaista aiheuttaa ja miten se voitaisiin estää. 

Konkreettinen mitä minä voin tehdä -osio on jo kirjan nimenkin perusteella se osa kirjasta, miltä minä odotin paljon. Tällaisessa kirjassa on tietysti se ongelma, että loppujen lopuksi yksi lapsi ei tee kovinkaan paljon itsenäisiä valintoja, tai ei ainakaan niihin suurimpiin valintoihin pääse kovin paljon vaikuttamaan. Siltä kannalta tällaisessa koululaiselle itsekseen luettavaksi tarkoitetussa kirjassa ei ehkä olekaan kovin tarkoituksenmukaista kritisoida tiukasti ihmisten kulutustottumuksia. Sikäli ohjeet ovat siis aika realistisia: älä lutraa vettä suotta ja sammuta sähkölaitteet kun et käytä niitä. Mutta jotenkin ohjeissa oli myös sellainen sävy, että ne tuntuivat hyvin pieneltä näpertelyltä, siis sellaisilta, että voi kuvitella tekevänsä jotain muuttamatta kuitenkaan oikeasti mitään elintavoissaan ja kulutustottumuksissaan.