RSS-syöte

Avainsana-arkisto: dinosaurukset

Aikamatkaaja Taro

Posted on


Timo Parvela : Taro hirmuliskojenimage ajassa. WSOY 2012. 31 s. Kuvitus : Jussi Kaakinen

Mummi ja ukki ovat tulleet kylään ja Taro tutkii perhealbumia. Ovatko isovanhemmatkin todella joskus olleet lapsia? He ovat niin hirveän vanhoja! Heidän lapsuudessaan oli varmaan vielä dinosauruksiakin! Asian selvittämiseksi on rakennettava aikakone. Taro ja karhu päätyvät dinosaurusten aikaan, mutta aikakoneelle käy kehnosti. Miten he nyt pääsevät takaisin omaan aikaansa? Taro ja karhu eivät kuitenkaan ole ainoita, jotka tarvitsevat apua. He nimittäin tapaavat Rekku-nimisen dinosauruslapsen, joka on ennenkin nähnyt jonkun aivan samannäköisen olennon kuin Taro. Ja kuka muukaan se samannäköinen on kuin Taron ukki lapsena! Lauri-ukki oli myös omassa lapsuudessaan rakentanut aikakoneen, päätynyt Taron kanssa samaan aikaan ja joutunut laavaleikkikentän ilkeimpien tyrannosaurusten vangiksi. Ukki on vapautettava!

Ukin pelastamiseksi tehty suunnitelma, jonka toteuttaminen oli hiukan vaikeaa, sillä tankkeja ja lentokoneita ei ollut vielä keksitty

Nämä Taro-kirjat ovat kyllä jotenkin tosi herkullisia ja virkistävän erilaisia. Kuvitus on sarjakuvamaisempaa ja synkempää kuin kuvakirjoissa yleensä. Kuvat myös rakentavat tarinaa itsenäisesti, sillä ne sisältävät juonen kannalta olennaisiakin osia, joita ei tekstissä mainita. Tarinat ovat mielikuvituksen, tieteisseikkailun, leikin ja mitä jos -ajatusten juhlaa. Ne ovat sikäli puhdasta viihdettä, että kaikki näihin mitä jos -kysymyksiin annetut vastaukset ovat suoraan pikkupojan mielikuvituksesta eli erittäin epäortodoksisia. Eritystä plussaa tulee siitä, että Taro-kirjat ovat sen tyyppisiä, että kukaan ei voi väittää, että ne olisivat ”vauvojen kirjoja” vaikka ovatkin kuvakirjoja. Kiva, että tällaisia isommille ipanoille tarkoitettuja kuvakirjojakin tehdään, vaikka pienemmille tarkoitettujen kirjojen menekki varmaan onkin suurempaa. Tämäntyyppiset kirjat myös loiventavat sitä varsinkin joskus koululaisilla havaittavaa käsitystä, että kuvakirjat ovat liian lapsellisia eikä niitä siis voi toisten nähden lukea eikä tunnustaa lukevansa. Edellisistä Taro-kirjoista Taro maan ytimessä onkin päässyt Netlibriksen 1. – 2. luokan lukudiplomilistalle ja Taro ja taivaan vallat  jopa  3. – 4. -luokkalaisille tarkoitetulle listalle.

Tässä Taro hirmuliskojen ajassa -kirjassa on seikkailun ja huumorin lisäksi muutakin sisältöä. Taro miettii, millaisia isovanhemmat ovat olleet lapsina ja millaisia hän ja karhu ovat, kun he ovat vanhoja. Loppupäätelmä taitaa olla se, että ihmiset ovat loppujen lopuksi aika samanlaisia, vaikka ovatkin eläneet erilaisessa ajassa ja erilaisissa olosuhteissa. Niin itsestäänselvyyksiltä kuin nämä ajatukset joskus aikuisista voivatkin tuntua, niin lapselle se ensimmäinen ahaa-elämys voi olla hyvinkin merkittävä. Tervetulleita ovat kirjat, joissa sukupolvien suhdetta toisiinsa pohditaan näinkin hauskassa muodossa ja jotka kehittävät sukupolvien välisen ymmärryksen ja historiantajun kehittymistä.

image

Taro ja karhu kuvittelevat, millaista on olla vanha.

  image

Onhan se tämäkin tyhjää parempi

Posted on

Jozua Douglas : Dinosaurukset. Tahtoo tietää -sarja. Lasten Keskus 2012. 29 s. Kuvitus: Barbara van Rheenen
Dinojuna on saanut entistä pienemmät lapset innostumaan dinosauruksista. Kirjastossa tuli välillä vaikeuksia suositella dinosauruskirjoja 3-4 –vuotiaille, kun ennen dinokirjojen lukijat olivat pääosin 6 – 9 –vuotiaita poikia, joita useimmiten kiehtoi dinosauruksissa eniten t-rex, allosaurus ja muut mahdollisimman petomaiset otukset, lihansyöjät ja niiden hurjat leuat ja saalistustavat. Olemassa olevat kirjat ovat sitten sen mukaisia, eli välillä vähän hurjia ja verisiäkin. Nyt sitten pitäisi löytää kirjoja paljon pienemmille, joille dinosaurukset ovat ystävällisiä, mukavia ja leikkisiä pikkuotuksia. Kysyntä ja tarjonta eivät ihan kohtaa. Joiltain asiakkailta tuli jo vähän sanomisia, että kirjat ovat liian hurjia ja että 5-vuotiaankin kanssa meni dinokirjan lukeminen itkuksi. Mutta paha se on kirjastossa muuta tarjota kuin mitä on viime vuosina julkaistu. Edes dinosaurusaiheisia kuvakirjoja ei ole paljon ollut tarjota, mitä nyt Harri ja dinot -kirjat ja pari muuta yksittäistä.

Sikäli siis odotin paljon, kun keväällä huomasin, että Lasten Keskukselta on ilmestymässä selvästi pienemmille tarkoitettu Tahtoo tietää -sarjaan kuuluva kuvakirjatyyppinen dinosaurustietokirja. Mutta eipä tästä nyt mitään suursuosikkia taida tulla. Minä ainakin petyin. Toki on myös niin, että meidän ipana on jo jossain määrin ohittanut kuvakirjaiän eikä tällainen my first dinosaur book -tyyppinen kirja tuo edes mitään uutta tietoa, joten emme kyllä enää kuulu tämän kirjan kohderyhmäänkään. Kuvitus on kyllä minusta aika kökkö, ja kirjan ns. kaunokirjalliset osuudet (pieni sarjakuvatarina ja kaksi dinosaurusrunoa) ovat myös vähän vaivaannuttavaa luettavaa. Entä tarvitaanko ihan oikeasti dinosauruskirjaan mielenkiinnon tuojaksi tai hauskuuden ja havainnollisuuden apuvälineeksi kakka- tai pieruhuumoria, ja vieläpä kolme kertaa näinkin lyhyessä kirjassa? Minun makuuni aika halpahintaista, tai sitten olen vain huumorintajuton. Kyllä kai tämäkin paremman puutteessa kelpaa, kun niitä pienten dinokirjoja vaan on niin heikosti.