RSS-syöte

Kuukausittainen arkisto:maaliskuu 2014

Poika joka menetti muistinsa

Posted on

Kreetta Onkeli: Poika joka menetti muistinsa. Otava 2013. 110 s.

image

Eräänä kauniina kesäpäivänä poika nauraa ja nauraa niin että ehtii jo unohtaa, mille edes nauraa. Itse asiassa siiinä nauraessaan hän ehtii unohtaa kaiken muunkin. Tai ainakin kaiken tiedon siitä, kuka hän on. Kuulostaako älyttömältä? Mjoo, niinhän se kuulostaa. Eihän sellaista oikeasti tapahdu. Eikä se toisaalta ole tarpeeksi epätodellista ollakseen jotain taikaa tai fantasiaa.

Hetkessä poika siis unohtaa, kuka hän on ja miksi hän on siellä missä on. Ainoa tieto, joka hänellä on, on kirjoitettu shortsien taskusta löytyneeseen ryppyiseen lappuun: ”Arto, tule viideksi kotiin. Jälkiruuaksi mansikkajäätelöä! Halit, äiti.” Onneksi tämä muistinmenetyksen synty on lopulta vain epäolennainen asia, jonka kautta päästään kiinni varsinaiseen kertomukseen, siihen, mitä sitten tapahtui. Se on vain kaappi jonka kautta kuljetaan toisen maailmaan.

Kun ei tiedä, keiden kanssa kuuluu samaan joukkoon, ei olekaan enää helppoa ottaa kontaktia. Eivätkä niin hukassa olevaan ota kontaktia ne, joiden elämä menee kuten se heidän mielestään kuuluukin mennä. Kummalliset asiat on turvallisempi sivuuttaa. Joten muistinsa menettänyt Arto päätyy sellaisten ihmisten joukkoon, jotka ovat myös menettäneet paljon: turvallisuudentunteensa, itsekunnioituksensa, perheensä, kotinsa, tulevaisuutensa. Helsingin keskustassa notkuvaan nuorisoporukkaan kuuluva Kimo tulee ottaneeksi Arton siipiensä suojaan. Vaikka Arto on varma, että koskaan aiemmin hän ei ole syönyt ravintolassa maksamatta tai matkustanut pummilla, Kimon seurassa on turvallinen olo. Kimo puolustaa häntä jengin arvaamattomampien tyyppien, Korston ja Karvan edessä. Kimon koti ja äitikin ovat mukavia, vieraanvaraisia ja pullantuoksuisia, kunnes yhtäkkiä Arto huomaa, ettei tämän kodin tuomaan turvaan voikaan joka hetki luottaa.

Tarina on nerokkaasti rakennettu. Muistinmenetys antaa aivan erilaisen näkökulman asioihin. Muistinsa menettänyt on vain yksi heistä, jotka eivät tiedä, keitä ovat. Muistinsa ja siis samalla kotinsa ja perheensä menettänyt ei voi katsella syrjäytyneitä ulkoapäin kauhistellen. Hän voi vain kohdata ihmiset sellaisinaan ilman arvostelua, arviointia ja tuomitsemista. Tämä asetelma on ainutlaatuinen, sillä kertomuksen ihmisiä ei katsota heidän omasta näkökulmastaan mutta ei toisaalta ulkopuolisin silminkään. Heitä ei tuomita mutta ei toisaalta puolustellakaan. Tarina tekee vieraasta ja uhkaavasta inhimillistä, käsinkosketeltavan olemassaolevaa ja jollain tavalla ymmärrettävääkin.

Poika joka menetti muistinsa on pieni suuri kirja. Kirjan lyhyys ja tekstin näennäinen helppous saivat minut kirjan alkupuolella ajattelemaan, että tämänhän minä luen tuolle kahdeksanvuotiaalle, joka on kiinnostunut maailmasta, ihmisistä ja oikeudenmukaisuudesta. Mutta ehkä tarinassa kuitenkin on vielä hiukan liian ahdistavia ja todellisia asioita. Kohtaus, jossa Korston jengi tuhoaa Karvan kodittoman isän metsäasumuksen, janoaa edelleen lisää satuttamista ja tuhoamista ja suunnittelee pahoinpitelevänsä kenet tahansa kohdalle osuvan, on varmaankin ekaluokkalaiselle vielä liikaa. Fantasian maailmassa voi tapahtua kauheitakin, mutta tämän todellisen, tässä ja nyt olevan maailman pahuuden ja pahan olon kohtaaminen on aivan eri asia. Vaikea arvioida, koska hiuksenhienot erot yksityiskohdissa ja tunnelmassa voivat muuttaa lukuelämyksen niin, ettei se tunnukaan liian pelottavalta vaan syvältä ja vaikuttavalta kokemukselta. Hiukan kyllä tekisi mieli kokeilla, koska luulen, että tällaisten aikuisten mielestä vaikeiden aiheiden kohdalla tulee usein pikemminkin aliarvioitua lapsen ymmärrystä ja kykyä käsitellä asioita.

Poika joka menetti muistinsa on lastenkirjana sikäli erityinen, että melkoinen osa sen annista on itse tarinan ja juonenkuljetuksen ulkopuolella. Teksti johdattelee miettimään ja pohtimaan, tunnustelemaan omia tunteita ja kokemuksia. Se sisältää pieniä huomioita ja suuria totuuksia:

Arto mietti, miksi ihmiset pyysivät anteeksi vasta sitten, kun kaikki oli rikottu, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Anteeksi oli pelkkä sana, jolla pääsi luikertelemaan hankalista tilanteista.

 

Lego-kirjoja pilvin pimein

Posted on

Elsmore : Sinustako arkkitehti Lego-palikoilla? Kuuluisimmat nähtävyydet ja ohjeet yli 30 omaan rakennusprojektiin.  Nemo 2013. 254 s.
image

Lego-rakentelu elää ilmeisesti uutta nousukautta, jos jotain voi päätellä julkaistujen Lego-kirjojen määrästä. Taisi mennä aika monta vuotta, ettei uusia legorakentelukirjoja juuri tullut, ja nyt niitä on parin vuoden aikana ilmestynyt ties kuinka monta.

Sinustako arkkitehti Lego-palikoilla on huima kirja. Itseoppinut Lego-rakentamisen ammattilainen Warren Elsmore esittelee kirjassa toinen toistaan uskomattomampia Lego-pienoismalleja arkkitehtuurin helmistä ympäri maailmaa. Osa malleista on mikromittakaavassa, jolloin myös käytettävä palikkamäärä on niin kohtuullinen, että sen verran voi ihan tavallisen rakentelijankin kokoelmista löytyä. Mielenkiintoisia ja suppeammallakin palikkavalikoimalla toteutettavia malleja ovat eri puolille maailmaa sijoittuvat maisemat tai katunäkymät, jotka ovat ennemminkin rakenteluideoita kuin varsinaisia rakennusmalleja. Kirjan suurimmat mallit koostuvat kymmenistä tai jopa sadoistatuhansista osista. Jos näitä malleja haluaa rakentaa ihan sellaisinaan, pitää ensin suunnata Legon verkkokauppaan tai Bricklinkiin ostamaan satoja juuri tietynlaisia palikoita, mitä voi varmaan pitää tietynlaisena legoharrastuneisuuden rajapyykkinä.
image

image

Kirja on kyllä upea, mutta pitää olla jo melko edistynyt Lego-rakentelutaidoissaan, jotta pystyy hyödyntämään tämän kirjan ideoita ja rakennustekniikoita. Esimerkiksi sellainen malli, jossa kaikki palikat ovat yksinkertaisesti nupit ylöspäin, on harvinaisuus. Useimmissa malleissa on käytetty erilaisia erikoispaloja ja -tekniikoita, joiden avulla palikoiden rakennussuunta saadaan käännettyä sivulle tai ylösalaisin, mikä tietysti laajentaa hiumasti rakennusmahdollisuuksia, mutta samalla myös vie rakentelun logiikan tasolle, jolle ei moni tavallinen rakentelija pääse.

Varsinaisia rakennusohjeita kirjassa on aika vähän, mikä onkin ymmärrettävää, kun mallit ovat hyvin monimutkaisia. Nekin ohjeet, joita kirjassa on, ovat aika pienikokoisia, joten niiden tihrustaminen on vaikeaa. Saa niistä sentään jonkun hämärän käsityksen siitä, millaisilla palikoilla ja tekniikoilla malli on toteutettu. Lähinnä tällä kirjalla onkin sellainen ihastelu- ja fiilistelyfunktio. Joku voi myös saada ahaa-elämyksen, että loppujen lopuksi Lego-rakentelussa ei ole mitään rajoja, vaan Legoista pystyy tekemään melkein mitä vaan, kunhan on tarpeeksi aikaa, ideoita, taitoa ja palikoita.

Kirjassa kerrotaan lyhyesti myös näiden suurien ja monimutkaisten mallien suunnitteluun käytettävistä tietokoneohjelmista. Sinustako arkkitehti Lego-palikoilla ei ole mikään pienten lasten palikkakirja, vaan on ehkä parhaimmillaan siinä vaiheessa, jossa siirrytään Legoilla leikkimisestä aikuiseksi Lego-harrastajaksi. Nuoremmille tämä kirja tarjoaa mielenkiintoisen maailmanympärimatkan, jonka avulla voi tutustua nähtävyyksiin, arkkitehtuuriin, historiaan sekä uusiin maihin ja kaupunkeihin. Pienikin lapsi voi huokailla ihmeissään Legoista rakennetun Westminister Abbeyn tai Taj Mahalin äärellä.

Hiljaiseloa – tai sitten ei

Posted on

Olen viettänyt pitkään hiljaiseloa, mutta lähinnä blogin suhteen. Muuten touhua kyllä riittää, lepoa ja rauhaa taas vähän vähemmän. Pienempi kiipeilee ja touhottaa ja haluaa lukea tasan viittä kirjaa uudestaan ja uudestaan. Isomman kanssa ei ole ehditty paljon lukea, kun pienempi nukkuu nykyään niin vähän päiväunia. Ja kun on luettu, on luettu Pottereita. Ei siis mitään kerrottavaa lastenkirjarintamalla. Hiukan on innostuskin päässyt hiipumaan. Mutta ehkä tämä tästä. Pikkupörhelö on jo osoittanut lupaavia merkkejä siitä, että kirjamieltymykset ovat hiukan laajenemaan päin.

Tämä lyhyt kuittaus saa nyt toimia myös tämän WordPressin Android-version uusimman päivityksen testauksena. Tämän sovelluksen kanssa on myös ollut aivan liian vaikeaa, jotta olisin kyennyt blogia kirjoittamaan. Panen siis toivoni tähän uuteen päivitykseen. 😀

%d bloggaajaa tykkää tästä: