Minä kun vuosi sitten ostin tabletin, kuvittelin jotenkin sen helpottavan esimerkiksi tätä blogikirjoittelua. Että voisi kirjoittaa ja päivittää blogia missä vain ja milloin vain. Enpä arvannut, että aina vaan vaikeammaksi menee. Tällä hetkellä tämä WordPressin Android-sovellus (joka nyt muutenkin on riisuttu malli) ei keskustele käytännössä ollenkaan sen varsinaisen palvelun kanssa. Tekstit jäävät vain paikallisiksi luonnoksiksi, eikä niitä jostain syystä pysty nyt ollenkaan julkaisemaan Android-sovelluksen kautta. Sovelluksen päivittäminen ja uudelleen asentaminenkaan ei ole auttanut enkä oikein tiedä, mitä seuraavaksi yrittäisin. Kirjoittelutahti siis jatkunee edelleen näin verkkaisena. Mutta nyt itse asiaan.
Jukka Laajarinne : Isä vaihtaa vapaalle. WSOY 2013. 31 s. Kuvitus : Timo Mänttäri
Puolukan isä päättää irtisanoutua työstään jotta hänellä olisi enemmän aikaa tyttärelleen. Mutta isän työn luonne on sellainen, ettei työnantaja noin vain hyväksy irtisanoutumista, sillä hän on salainen agentti. Mustatakkinen mies käy heillä kotona suostuttelemassa isää palaamaan töihin, mutta seuraavana päivänä isä tuleekin hakemaan Puolukkaa kesken koulupäivän. Nyt he lähtevät yhdessä pienelle lomamatkalle! Suunnitelmat muuttuvat matkan varrella moneen kertaan ja tapahtuu kummia onnettomuuksia. Mutta se ei haittaa, sillä tärkeintähän on se, että isä ja Puolukka saavat olla yhdessä. Metsässä yöpymisessähän on todellisen seikkailun makua. Ennemmin tai myöhemmin seikkailun on kuitenkin päätyttävä ja lomamatkalta tullaan kotiin. Isäkin sitten palaa töihin eikä jääkään Puolukan kanssa kotiin.
Uhkaava asiamies Virtanen
Kuusen alla on jännää viettää yönsä tietämättä mitään valonheittimellä varustetusta etsintähelikopterista.
Olipa vähän erikoinen kirja. En tiedä, miten tähän suhtautuisin. Ehkä tämä on tarkoitus lukea ihan vaan humoristisena toimintaseikkailuna, mutta minä en vaan pysty. Kirja vaatii kuvanlukutaitoa, sillä ensimmäiset pari aukeamaa tarina etenee ilman tekstiä ja loppukirjan ajan teksti ja kuva kertovat oikeastaan eri tarinoita. Kuvitus vähintäänkin antaa tekstille aivan toisen merkityksen, kuin mikä pelkästä kirjoitetusta tarinasta muodostuisi. Kuvien kertoma tarina on oikeastaan aika pelottava. Tekstissä isä keksii noin ihan muuten vain, että ehkä olisi sittenkin hauskempi lähteä lomamatkalle autolla kuin laivalla, kun taas kuva kertoo, että isä havaitsee satamassa uhkaavasti astelevia mustapukuisia miehiä, joita on lähdettävä pakoon. Puolukka ei koko tarinan aikana huomaa heidän perässään vaanivaa vaaraa vaan luulee pakomatkaa hauskaksi ja tapahtumarikkaaksi lomaksi. Minua tämä asetelma jotenkin ahdistaa. Se, että painostavan uhkaavista asioista tehdään humoristisia, ei minun mielestäni yleensä ole hyvä asia. Silloin ohitetaan todelliset tunteet ja tehdään toisen ihmisen pelosta hiukan huvittavaa. Tämäntyyppinen asioiden käsittely ei ainakaan edistä empatiakyvyn kehittymistä, pikemminkin päin vastoin. Kaiken lisäksi tällainen toimintaseikkailu usein vetoaa juuri niihin lapsiin, joiden empatiakyky ei muutenkaan ole ikätasoon nähden kovin pitkälle kehittynyt.
Ipanan mielestä tämä kirja oli ihan hauska. Myöhemmin hän selaili kirjaa uudelleen ja alkoi ihmetellä, miksi tuolla on nuo mustatakkiset miehet, mitä ne tekevät tuollakin ja niin edelleen. Hän ei siis ollut havainnut tässä kirjassa sitä uhkaavaa ulottuvuutta kertalukemalla, sillä hänkin taitaa kyllä keskittyä lapseksi suhteellisen paljon tekstiin. Toisaalta hyvä, että tämä pelottavuus ei ole lapselle yhtä ilmeistä kuin aikuiselle, mutta en minä kyllä siitäkään pidä, että lastenkirjan näin keskeisen idean ei oikeastaan olisi tarkoituskaan aueta lapselle. Vähintäänkin täytyy siis sanoa, että tämä kirja ei ole tarkoitettu kovin pienille lapsille. Kuvakirjaformaatti ja vähäinen tekstimäärä taas ei ole kovin toimiva ratkaisu isompia ajatellen.
No, tämä on vain minun mielipiteeni. Ehkä otan taas liian vakavasti tarinan, jota ei ole vakavasti otettavaksi tarkoitettu, mutta toisaalta minusta nimenomaan huumori on vakavasti otettavaa. Huumorin voima on nimittäin melkoinen. On vaikea väittää humoristisesti esitettyjä asioita vastaan leimautumatta kukkahattutosikoksi.
Löytöretkellä Piilomaassa 